Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Eurooppalainen huippuyliopisto
 

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

Etusivu > Esipuhe

Sisältö:

Aiemmat matrikkelit:

Yleistä henkilötiedoista

Kirja

Matrikkeli on toimitettu kokoavana katsauksena 1800-luvun jälkipuolen ylioppilaisiin. Aineisto on koottu Helsingin yliopiston keskusarkistoon tallennetuista originaalimatrikkeleista, jotka ovat myös digitoituna verkossa. Suurin työ on kohdistunut ylioppilaiden myöhempiä elämänvaiheita koskevien tietojen kokoamiseen niukalla kaavalla. Tämän kirjoittaja on aiemmin julkaissut painettuna jaksot 1853–1868 (1971) ja 1869–1885 (1996). Uutena mukaan otettu jakso 1886–1899 oli voimakkaan kasvun aikaa. Siihen vaikutti myös naisylioppilaiden määrän vahva nousu 1890-luvulla.

Kauden 1853–1868 matrikkeliosuutta on samalla täydennetty ylioppilaiden siviilisäätyä koskevilla tiedoilla, joita ei ole 1971 painetussa matrikkelissa. Ylioppilaan avioliitosta on merkitty tieto avioitumisvuodesta, puolison nimi sekä tapauksissa, joissa avioliitto on päättynyt ennen matrikkelihenkilön kuolemaa, tieto eroamisesta tai puolison kuolinvuodesta. Ylioppilaasta eronneen tai leskeksi jääneen puolison jatkovaiheita ei ole aktiivisesti seurattu paitsi tietenkin silloin kun puoliso on itsekin ollut tutkitun kauden ylioppilas. Näiden joukko alkaa hiljalleen kasvaa 1890-luvun aikana. Muun muassa presidentti J.K. Paasikivi ja hänen ensimmäinen vaimonsa kuuluivat ensimmäisten ylioppilaspariskuntien joukkoon.

Matrikkelin uudessa versiossa on luovuttu sukututkimuksessa tavallisesta merkinnästä "nton". Sitä voi nykyajan parisuhteen monimuotoisuutta sallivassa ilmapiirissä pitää vanhahtavana ja leimaavana. Naimattomalla henkilöllä on toki varhemminkin voinut olla biologisia jälkeläisiä, kasvatti- tai ottolapsia, joita esimerkiksi sukututkimus paljastaa. Kun matrikkelihenkilön puolisosta ei tässä yhteydessä ole mitään merkintää, se on siis tulkittava siten, että hän on virallisesti siviilisäädyltään ollut lähes aina naimaton.

Matrikkelinumerointi uusittu sähköisen tietokannan tarpeisiin

Helsingin yliopiston keskusarkistoon talletetut, massiiviset originaalimatrikkelit sisältävät kukin omansa, aina alusta alkavan juoksevan matrikkelinumeroinnin ylioppilaista. Hakuja varten heistä on tehty aakkosellisia hakemistoja sivu- ja numeroviittauksineen. Hakemisen helpottamiseksi on aikoinaan laadittu myös pidempien aikavälien hakemistoja, joissa on mukana useampia matrikkeliniteitä. Tutkijan, joka haluaa selvittää tarkemmin ylioppilaan opiskelu-uraa, joutuu keskusarkistossa arkistovirkailijain avustuksella perehtymään vanhaan hakujärjestelmään. Alkuperäisistä matrikkeleista on tehty myös sähköisiä näköispainoksia verkkoon, mutta lähempi opiskelutietojen tutkiminen vaatii näissäkin tapauksissa käyntiä yliopiston keskusarkistossa.

Suku- ja henkilöhistoriallista tutkimusta varten tehdyt ylioppilasmatrikkelit, joissa ovat mukana myös ainakin jonkinasteiset tiedot ylioppilaan myöhemmistä elämänvaiheista, on nykyoloissa järkevintä rakentaa kumuloivasti juoksevan numeroinnin pohjalle. Yrjö Kotivuoren luoma ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 kehittyneine monivalintahakuineen on pohjatyö, joka toistaiseksi odottaa vielä seuraajaansa. Monivalintahakujen liittäminen uudempien aikojen matrikkeleihin saattaa viedä vielä vuosia taloudellisten, teknisten ja myös tutkimuksellisten haasteiden takia. Tietoaines kasvaa ja monipuolistuu 1800-luvun loppua kohden yhä ripeämmin. Mihin kaikkeen kertyvän tietomassan tulisi osata antaa vastauksia?

Matrikkelin 1853-1899 henkilönumerointi on uusittu jatkumaan Kotivuoren toimittamasta matrikkelista 1640–1852 eteenpäin. Samalla on paikattu originaalimatrikkeleiden muutamia tuiki harvinaisia numerointivirheitä, kuten numeron käyttämättä jäämistä tai kahden ylioppilaan merkitsemistä samalle numerolle a ja b -ylioppilaina. Eräs ylioppilas kirjoitti nimensä syksyn 1895 aikana kahdesti yliopiston päämatrikkeliin. Väinänlinnassa syntynyt venäläisen insinööriupseerin ja Nordenswaneihin kuuluvan suomalaisen aatelisnaisen poika Nikolai Listvennikoff merkitsi nimensä matrikkeliin ensin syyskuussa, mutta omituisesti sarakkeen oikeaan laitaan. Menettelyä lienee pidetty jonkinlaisena mielenosoituksena, koska kirjoittautuminen hylättiin. Uudella yrittämällä joulukuussa nimi tuli asianmukaiseen paikkaan. Listvennikoffiin liittyy myös mainitsemisen arvoinen erikoinen yhteensattuma. Syyskuussa juuri häntä ennen kirjoittautui matrikkeliin Ernst Tandefelt, joka tunnetaan sisäministeri Heikki Ritavuoren 1922 ampuneena poliittisena kiihkoilijana. Joulukuussa heti Listvennikoffin perään pisti nimensä matrikkeliin Tandefeltiakin tunnetumpi ampuja eli Bobrikoffin surmaaja Eugen Schauman. Listvennikoff kuoli nuorena jo 1897 eikä päässyt kokemaan, millaisiin tekoihin ”toverit jonossa” oikein äityivätkään.

Matrikkelimerkinnät käyvät informatiivisemmiksi

Originaalimatrikkeleissa on aina 1880-luvun puoliväliin saakka huomattavan paljon ylioppilaita, joiden opinnoista ja ylipäänsä yliopistossa läsnäolosta on vajavaisesti kirjallista tietoa. Opintosuoritusten tarkka kirjanpito keskittyi ylioppilaiden opintokirjoihin, joita on säilynyt vain satunnaisesti. Ilmeisesti opiskelijamäärien vahva kasvu pakotti kuitenkin kiinnittämään enemmän huomiota myös opintohallinnon terävöittämiseen. Säännös opintokirjan luovuttamisesta lukukauden lopussa tiedekunnan dekaanille alkoi tuottaa tarkempia merkintöjä myös tiedekuntien matrikkeleihin.

Päämatrikkeliin on merkitty joillekin ylioppilaille tiedekunta tai osasto, jossa asianomainen ei todellisuudessa ole ollut kirjoilla. Kyse on selvästikin ylioppilaan nopeasta mielenmuutoksesta ja "akateemisen vapauden" laveasta tulkitsemisesta. Tähän liittyy myös se, että monasti varsinkin ns. vapaissa tiedekunnissa opintosuoritukset jäivät vaatimattomiksi.

Tähän kootussa uudessa matrikkelitietokannassa usein toistuva merkintä (tiedekunta/osasto → vuosiluku) viittaa siihen, milloin ylioppilaan on joko omasta pyynnöstä tai muutoin todetun pitkäaikaisen poissaolon vuoksi katsottu eronneen yliopistosta. Joukossa on siis niitä, joille akateemiset opinnot eivät maistuneet, mutta myös niitä, jotka halusivat yliopistolta todistuksen muita opintoja varten. Erotodistuksia näyttävät lähinnä pyytäneen ylioppilaat, jotka pääasiassa opiskelivat muualla eli Polyteknillisessä opistossa, Mustialan maatalousopistossa, Evon metsäopistossa tai ulkomailla. Yliopistossa oppiarvo- tai virkatutkintoja suorittaneille ei ole katsottu tässä yhteydessä tarpeelliseksi merkitä enää yliopistosta eroamisia, koska ne ovat valtaosalta tapahtuneet hyvin pian tutkinnon suorittamisen jälkeen. Paluu opiskelemaan näkyy matrikkelissa vain merkintöinä perus- tai jatkotutkintojen myöhemmistä suoritusvuosista. Yliopiston kirjoissa pidettyjen, mutta todellisuudessa poissaolleiden ylioppilaiden määrä kasvoi koko ajan. Siitä aiheutuviin harmeihin kyllästynyt yliopisto kypsyi jo 1900-luvun alussa tiukentamaan kirjoissapitosäännöksiä. Kirjoista poistamisia ja uudelleenkirjoittautumisia alkoikin päämatrikkeleissa tulla kuin liukuhihnalta jo 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.

Vähän kielipolitiikastakin

Ylioppilaiden tiedot uudessa matrikkelitietokannassa ovat suomeksi, mutta tästä käytännöstä on tehty yksi poikkeus. Jos ylioppilas on tullut ruotsinkielisestä koulusta, koulun nimi on merkitty ruotsiksi. Tällä on haluttu havainnollistaa sitä, mikä on ollut ylioppilaan koulukieli. Tähän on syytä heti huomauttaa, että usein suomenkielisellä oppilaalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ruotsinkieliseen yliopistoon johtavaan kouluun. Muutamassa koulussa on ollut lyhyehkön aikaa molemmankielisiä linjoja, mutta tapaukset ovat harvalukuisia. Uusien yliopistoon johtavien suomenkielisten koulujen perustaminen on ollut täysin ratkaisevaa suomenkielisen sivistyneistön kasvulle. Aivan tarkastellun kauden lopussa suomenkielisistä kouluista tulleet muodostivat jo niukan enemmistön. Tasoittuiko kieliryhmien tilanne yliopistollisissa opinnoissa samassa tahdissa, sitä voi kyllä epäillä.

Koulujen nimien kirjoitustapaa on varsinaisessa matrikkelissa hieman yksinkertaistettu, mutta alla olevaan luetteloon on koulujen nimistä tehty täydellisemmät versiot. Valtion ja yksityisen koulun välinen ero on nimissä otettu huomioon, sen sijaan linjajakoa klassillinen / reaalinen ei ole koulujen nimien kirjoitustavassa järjestelmällisesti toisteltu, sillä klassillinen koulutus oli valta-asemassa koko 1800-luvun. Muutosprosessi heijastuu kuitenkin 1890-luvun koulujen nimissä. Turun ja Viipurin vanhojen ruotsalaisten klassillisten lyseoiden nimiin on väärinkäsitysten välttämiseksi 1890-luvulta lisätty "klass". Mainituissa kaupungeissa uudet ruotsalaiset reaalilyseot alkoivat nimittäin juuri tuolla vuosikymmenellä tuottaa ylioppilaita.

Tutkitun kauden ylioppilaista varsin monet olivat aktiivisia nimensuomennoksessa. Suurin aalto koettiin 1905–1907 ja erityisesti Snellmaninpäivänä 12.5.1906. Nimenmuutoksista onkin nämä "ruuhkavuodet" ,jätetty merkitsemättä, mutta muulloin ne on yksittäistapauksina pantu näkyviin. Ylioppilaan avioitumisvuosi on useimmiten löytynyt. Avioerojen osalta tilanne on selvästi heikompi, mitä voi pitää odotettunakin. Tutkitun kauden ylioppilaiden keskinäiset avioliitot on otettu lisäviitteinä huomioon. Tapaukset, joissa puoliso on ollut 1900-luvun ylioppilas, on rajattu tulevalle tutkimukselle.

Tässä matrikkelissa on tietoja 9486 ylioppilaasta, joista on koottu muutaman rivin "minielämäkerta" käyttämällä ennen kaikkea jo olemassa olevaa matrikkelikirjallisuutta. Myös verkossa olevaa aineistoa on hyödynnetty. Suurin työmäärä on kohdistunut niihin ylioppilaisiin, joiden jatkovaiheista tietoja on perin vähän. Ylioppilaita, joista ei ole saatu kuolintietoa on noin sata eli 1 % koko määrästä. Osa näistä varmasti löytyy. Ikääntymisen ja terveysongelmien vuoksi allekirjoittanut katsoo ajan kypsäksi antaa muiden tehdä täydennyksiä ja korjauksia tietoihin. Samalla käsi sydämellä kiitän yhteisesti niitä moninaisia tahoja, joita olen työni eri vaiheissa joutunut vaivaamaan lisätietojen saamiseksi.

Veli-Matti Autio