Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Eurooppalainen huippuyliopisto
 

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

Etusivu > Esipuhe

Sisältö:

Aiemmat matrikkelit:

Naisylioppilaat

Ensimmäisenä naisena Helsingin yliopiston matrikkeliin merkittiin keväällä 1870 keisarin luvalla kauppaneuvos Feodor Tschetschulinin tytär Maria, joka oli saanut todistuksen Helsingin ruotsalaisesta yksityislyseosta. Marian opintoura silloisessa historiallis-kielitieteellisessä osastossa jäi muodolliseksi. Hän toimi sittemmin kieltenopettajana ja kauppakirjeenvaihtajana Helsingissä, missä kuoli 1917. Samasta koulusta todistuksen saanut Emma Irene Aström (1847–1934) sai luvan päästä opiskelemaan yliopistoon 1873. Hän suoritti ensimmäisenä yliopiston kirjoissa olleena naisena filosofian kandidaatin tutkinnon 1882 ja tuli promovoiduksi maisteriksi samana vuonna. Hän teki pitkän päivätyön Tammisaaren seminaarin lehtorina.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä mainita, että Rosina Heikel (1842–1929) suoritti ensimmäisenä naisena Suomessa ja koko Pohjoismaissa jo 1878 lääketieteen lisensiaattia vastaavat opinnot yksityisesti Helsingin yliopistossa. Silloiset säännöt näet kielsivät lääketiedettä opiskelevilta naisilta yliopiston kirjoissaolon. Heikelin jalanjälkiä sittemmin seuranneet Ina (Josefina) Rosqvist ja Karolina Eskelin merkittiin 1885 kuitenkin jo virallisesti yliopiston kirjoihin lääketieteen opiskelijoina. Naisylioppilaiden määrä alkoi kasvaa 1880-luvun jälkipuolella ja kasvu muodostui hyvinkin ripeäksi 1890-luvulla. Kehitystä nopeutti se, että oikeus luvan myöntämiseen annettiin yliopiston sijaiskanslerille. Prosessi kävi mutkattomammaksi, kun aikaa vievä asiointi Pietarissa väheni. Vuonna 1899 ensimmäisen kerran kirjoittautui yliopistoon yli sata naisylioppilasta. Reipasta nousua saattoi pitää odotettuna, sillä uusia yliopistoon johtavia yhteiskouluja ja lukioasteisia tyttökouluja oli kypsynyt täysimittaiseen toimintaan.

Naisopiskelijoilla näyttää 1880-luvulla olleen vahvat opiskeluambitiot. Suppeana etujoukkona heiltä odotettiin näyttöjä kyvyistä suoriutua akateemisista haasteista. Kuva 1890-luvun kehityksestä tässä suhteessa on jo hämärämpi. Rajusti kasvavassa naisopiskelijain joukossa toki yhä useammat suorittivat tutkintoja, mutta oli myös kasvava joukko niitä, joille opinnot eivät syystä tai toisesta maistuneet. Miehillä säilyi monissa akateemisissa ammateissa vielä pitkään selkeä yliote. Avioituessaan moni naisylioppilas ylitti kynnyksen, jonka takaa paluu tuloksellisiin opintoihin onnistui harvalle.